JOULUKUUN KYMMENES PÄIVÄ

Aamulla kun he heräsivät, he huomasivat olleensa lumimyrskyn keskellä. Lohikäärmeet olivat lumisia ja pysähtyneet maahan. -Voi kamala! Milloin tämä loppuu?! Tupalei vaikeroi. Monen tunnin jälkeen, lumimyrsky loppui. Mutta heillä ei ollut mitään tietoa missä he olivat. -Hetkonen, onko tuo palvelija? Pumpuli kysyi. Ja tosiaan, heidän vieressään seisoi Vilun palvelija. Samalla hetkellä, heidän luokseen käveli myös jokin tonttu. -Hei! Tulin katsomaan onko ketään jäänyt tänne jumiin. Minä autan teidät takaisin reitille, että pääsette joulupukin luo. Tonttu kertoi. Tonttu oli metsätonttu. Metsätontut osaavat lukea kaikkien ajatuksia, ja ne ovat tosi kohteliaita. He ovat myös tosi hyviä rakentamaan ja keksimään. Metsätonttu kävi hakemassa erilaisia tarvikkeita mökistään. Hän haki kartan, köyttä ja kompassin. Metsätonttu ojensi ne ystävyksille, mutta ei palvelijalle. -Hei kiitos tosi paljon! Mikä nimesi muuten on? Leila kysyi. -Olen Risto. Metsätonttu vastasi. Tilkku pyysi Riston lohikäärmeiden kyytiin. -Saat liittyä meidän seikkailuun! Tupalei hihkaisi. Tukki heräsi vasta nyt, hän oli ihan pihalla missä he olivat. Lohikäärmeet nousivat lentoon. Risto luki karttaa ja Pumpuli katsoi kompassia. He pääsivät reitille. Palvelija seurasi heitä vihaisena. -Miksi ihmeessä mulle ei annettu karttaa! Nyt en voi ohittaa heitä, mun pitää seurata niitä! Palvelija kiukutteli vihaisena. Leila Leijona hyppi innoissaan lohikäärmeiden selässä. -Olen kyllä niin iloinen että sinä, Risto, tulit meidän mukaan! Leila riemuitsi. Tupalei nyökkäsi ja käski lohikäärmeiden laskeutua nopeasti. Lohikäärmeet laskeutuivat maahan. -Mitä? Miksi laskeuduttiin? Tilkku ihmetteli. -Katsokaas kun, yöllä tulee näköjään taas myrsky. On turvallisinta että nukumme yön maassa. Tupalei kertoi ja hyppäsi maahan. Tupalei katsoi taas reppuunsa. Repusta tuli yhtäkkiä matkailuauto. -Vau! Siistiä! Tukki ihasteli. Piste pomppi matkailuauton sisään. -Keitetään kahvit! Piste huusi kun oli huomannut kahvinkeittimen. Muut tulivat myös matkailuauton sisälle. Risto alkoi keittää kahvia. Ulkona palvelija mökötti omassa hökkelissään. -He keittävät tuolla vain kahvia ja laiskottelevat. Minä olen sentään yksi reipas henkilö. Palvelija mutisi ja lähti etsimään oksia metsästä. Oksien etsintä reissulta palattuaan, palvelija alkoi sytyttää nuotiota. -Tuletko meidän mukaan palvelija? Pumpuli kysyi matkailuauton ikkunasta. -Enpä taida. Olenhan itse se reipas. Palvelija vastasi ylpeänä, vaikka tosin ei palvelijan nuotiosta tullut kyllä yhtään mitään.