JOULUKUUN KAHDESTOISTA PÄIVÄ

Kaikki heräsivät ja lähtivät heti aamusta ulos pohdiskelemaan yhtä asiaa. -Nyt kun lohikäärmeet ovat poissa, meidän täytyy hankkia uusi menopeli! Tupalei tajusi. Tukki istahti puun juureen miettimään. -Kyllä sellainen löytyy! Olen ihan varma! Mutta millainen sen pitää olla? Tukki pohdiskeli. Yhtäkkiä Tilkku muisti jotain: -Palvelija on rakentanut oman vekottimen itse! Ehkä hän voi auttaa! He tallustivat taas palvelijan luo herättämään hänet. -Ei tarvitse enää herättää! Säikähdin viimeksi niin paljon, että olen yhä hereillä! Palvelija huusi nopeasti. Kaverukset katsoivat huolestuneena toisiaan. -Minä haen lämmintä maitoa! Kyllä sinä sitten varmaan nukahdat! Risto arveli ja juoksi hakemaan sitä. -Meidän piti siis kysyä, miten teit tuon vekottimen ja voitko auttaa meitä? Piste kysyi. Palvelija pyöritteli silmiään ja vastasi: -No selvä. Mutta vain tämän kerran! Muut nyökkäsivät. Samalla hetkellä Risto juoksi palvelijan luokse maito kuppi kädessään. -Juo tämä ja laske lampaita. Sinä nukahdat takuulla! Risto neuvoi. Palvelija joi kupin maitoa ja alkoi laskea lampaita. Risto taputti käsiään ja meni sitten sisälle. Kaikki seurasivat Ristoa hieman outoina. -Risto! Nyt palvelija nukkuu! Ei se nyt voi meitä auttaa! Pumpuli muistutti. Risto oli kovin pahoillaan ja pyyteli anteeksi: -Anteeksi! Yritin vain auttaa palvelijaa! -Ei se mitään! Saat anteeksi kamu! Leila Leijona halasi Ristoa iloisesti. Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtää, mutta kaverukset eivät aikoneet mennä vielä nukkumaan. He aikoivat valvoa, jospa he näkisivät yöllä jotain outoa.

-Uutta ajoneuvoa ei me tänään saatu. Mutta huomenna se menopeli on valmis! Nyt, onhan kaikilla karkkikulho? Hyvä! Nyt me valvotaan! Tupalei riemuitsi.