JOULUKUUN VIIDES PÄIVÄ

-Hei! Mihin muuten pitäisi mennä? Sininen lohikäärme kysyi kun kaikki olivat heränneet. -Ai niin, unohdin kertoa. Pitäisi mennä joulupukin luo. Tupalei selitti. -Emme syöneet eilen mitään! Tukki muisti. -Oho! Nyt täytyy löytää ruokaa. Pumpuli tajusi. -No tuolla on joku mökki! Rasti huomasi. Lohikäärmeet laskeutuivat mökin viereen. Kaverukset hyppäsivät lohikäärmeiden selästä. He koputtivat oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. He koputtivat uudestaan. -Hei vaan. Minä en huomannutkaan että koputitte. Vanha noita sanoi. -Tulkaa nyt peremmälle. Minä keitän puuron. Noita kertoi. -Hyvä! Meillä onkin nälkä! Tukki iloitsi. Kaverit istahtivat pöydän ääreen. -Olkaapa hyvä. Siinä se puuro. Noita laittoi kaikkien lautasille puuroa. -Ei tämä ole puuroa. Tämä on vettä. He kuiskivat toisilleen. -Lusikat unohtui. Noita huomasi ja kaiveli kaappejaan. -Rouva, tämä on vettä. Piste huomautti. Noita  katsoi lautasia tarkempaan. -Oho! Minäpä sitten voitelen leivät teille. Noita nauroi. -Noin! Syökää pois. Noita antoi leivät. -No tämä on leipää. Kaverit nauroivat. Kun kaikki oli syöneet leivät he istuutuivat noidan sohvalle. -Noita, tiedätkö missä joulupukki on? Piste kysyi. -Hmmm, en kyllä tiedä. Noita vastasi. -Selvä. Meidän pitäisi nyt mennä, lähdemme etsimään häntä. Rasti ilmoitti. -Hei hei, ja hyvää joulun odotusta! Noita vilkutti kaveruksille. -Samoin! Tukki huusi. -Noniin lohikäärmeet jatketaan matkaa! Tilkku hyppäsi lohikäärmeen kyytiin. Lohikäärmeet nousivat lentoon. -Tyhmä kapine! Mene nopeampaa! Kuului vihainen ääni lohikäärmeiden takaa. -Katsokaa! Tuo on Vilun palvelija! Tupalei tunnisti. -Hei! Oletko sinä seurannut meitä? Pumpuli kysyi. -En ole! Vaan olen menossa joulupukin luo hakemaan lahjaa Vilulle! Palvelija huusi vihaisesti.Kaverit alkoivat nukkua ja odottaa huomista.