Minä olen Estrella. Minulla on ikioma perhe. Johon kuuluu minä, veljeni Vilius, äitini eli Typy, sekä isä eli Karhu. -Kultainen kukkaseni! Tulehan tänne, pääset tänään mummosi luo. Typy kertoi. -Kuka on mummo? Minä kysyin innoissaan. Typy mietti hetken aikaa miten selittäisi kaiken. Sitten hän sanoi: -Se on sinulle sukua, elikkäs minun äitini. -Aijaa, se on sitten varmaan supermummo! Estrella huudahti. Typy alkoi pakkaamaan Estrellan laukkuja. -Tulenko minä? Vilius kyseli. -En tiedä osaatko käyttäytyä. Typy selitti. Vilius katsoi vihaisesti äitiä. -Ehkä Viliuksen pitäisi mennä. Mummohan voi opettaa vaikka jotain käsitöihin liittyvää, saisi ainakin uuden harrastuksen. Karhu muistutti. -Ompele sitten minulle jotakin! Sinä saat mennä jos lupaat että saat uuden harrastuksen. Typy innostui. Vilius katsoi vuorotellen isää ja sitten äitiä. Hän ei kyllä aikonut hankkia uutta harrastusta, mutta vastasi nyt kuitenkin: -Joo! Minä opin varmasti ompelemaan! Estrella haki huoneestaan nallensa. -Kuules nalle, tänään mennään mummolle! Ihan supermummolle! Estrella pakkasi nallen laukkuun. -Kultaiset lapseni! Tulkaahan! Meidän täytyy jo mennä! Typy ilmoitti ja nosti laukun olalleen. Autossa Vilius alkoi kuvitella miltä mummo näyttäisi: -Ihan pullea! Tai sit tosi laiha! Ehkäpä sellainen mummo joka osaa lentää! -Kauanko mummolle kestää? Estrella alkoi tylsistyä autossa. Äiti sanoi ettei enää kauaa. Mutta oikeasti Estrellasta tuntui että meni tuhat tuntia.-Nyt ollaan perillä! Tulkaahan lapset! Älkää ihmetelkö jos mummo on outo. Sehän on aika supermummo. Typy nauroi. Estrella nappasi laukkunsa ja juoksi sisälle. -Supermummo! Tule esiin! Estrella huusi. -Tullaan! Vanha rouva käveli ovelle. Hän kutoi villasukkaa. -Tervetuloa. Täällä on vähän sotkuista. Kun tuo dragon on sotkenut täällä. Mummo kertoi. Vilius pomppi sisälle. -Mikä on dragon? Se kysyi. -Se on englantia, ja tarkoittaa lohikäärmettä. Estrella vastasi tyytyväisenä. Vilius pomppi sohvalle. -Supermummolla on siis lohikäärme! Näytä se! Vilius riemuitsi. Mummo naurahti ja alkoi etsiä lemmikkiä. Kun mummo löysi sen hän kantoi sen näytille. -Tuohan on kissa! Ihan tylsää! Vilius huomasi. -Unohdin kertoa kuka olen. Olen Kanelimummo. Mummo esittäytyi. Vilius purskahti nauruun: -Ai senkö takia vaatteesi olivat niin ruskeat? Minä ehdin jo luulla jotain aivan toista! Estrella tönäisi Viliusta. Vilius kaatui. -Ai ai! Vilius huusi. -Minä vain ihan pienesti! Estrella juoksi pois. Hän löysi oven, ja avasi sen. Oven takana oli portaat alaspäin. Estrella alkoi kävellä varovasti portaita. Pian Vilius juoksi Estrellan perään. -Sinä olet ihan tyhmä! Vilius huusi. Ovi meni kiinni. Vilius ja Estrella jäivät portaisiin kahden. Vilius yritti avata ovea, mutta se ei avautunut. -Tule Vilius, ei se aukea. Estrella sanoi ja jatkoi kävelyä portaissa. Vilius seurasi Estrellaa. Heitä molempia pelotti. Portaat loppuivat. Siellä oli uusi ovi. Se aukesi itsestään. -Tämä on pinkki kellari! Estrella tajusi. Vilius katsoi tarkempaan: -Joo o. Seinät on ihan pinkit, samoin lattia. -Minulla on nälkä. Olispa kakkua. Estrella voivotti. Yhtäkkiä heidän eteen ilmestyi pieni punainen pöytä. Jonka päällä oli   mansikkakakkua. -Tule katsomaan Vilius! Kuinka tämä tähän ilmestyi? Estrella ihmetteli. He ahmivat kakun kokonaan. -Onkohan tämä kellari taikakellari? Joka toteuttaa toiveet? Vilius mietiskeli. -Oispa täällä oikea lohikäärme. Vilius toivoi. Heidän eteen ilmestyi tällä kertaa ihka oikea lohikäärme. -Moikka darkon! Vilius tervehti ylpeästi. -Ei! Se on Dragon! Ei mikään darkon. Estrella kikatti. -Niin! Kyllä minä tiesin! Haha, luulitko että en tiennyt?! Vilius selitti hätääntyneesti. He toivoivat vuorotellen kaikenlaisia asioita, ja kaikki toteutui. Kaikki katosi yhtäkkiä, lohikäärme, ja kaikki muu mitä he toivoivat. -Oltaispa me Kanelimummon luona. Estrella toivoi vielä. Estrella sekä Vilius teleporttasivat mummon luo, joka etsi lapsia kaikkialta. -Kanelimummo! Vilius huudahti. -On jo ilta, menkäähän nukkumaan. Selittäkää aamulla kaikki. Kanelimummo pyysi. Mummo näytti vierashuoneen. Lapset kävivät vierashuoneen pedille nukkumaan, mummo alkoi kertoa heille satua supermummosta. -Opettaisitko minut huomenna ompelemaan? Vilius kysyi mummolta sadun jälkeen. -Totta kai! Typy laittoi minulle viestiä siitä. Mummo kertoi ja sammutti valot. Hän häipyi huoneesta. -Herätkää lapset! Kanelimummo tuli aamulla herättämään lapset. -Tänään on ompelukoulu! Mummo muistutti. Hauskan päivän jälkeen lapset saapuivat kotiin. -No, oliko mummo kunnon supermummo? Typy nauroi kotona. -Hän oli Kanelimummo! Estrella vastasi. -Joo! Ja hänellä oli taikakellari! Vilius lisäsi. -Oppiko Vilius ompelemaan? Karhu kysyi vielä. Vilius ojensi äidille ompelemansa nallen. -Opin! Tänään oli ompelukoulu. Vilius kertoi.