JOULUKUUN KUUDES PÄIVÄ

-Ehkä joulupukki löytyy tänään! Rasti huusi. -Rasti! Hiljaa, haluan nukkua! Tilkku huusi vihaisesti. -Ette voi enää nukkua! On jo päivä! Nouskaa jo! Rasti valitti. -Rasti, kello on vasta seitsemän aamulla. Tupalei sanoi väsyneesti. Rasti meni nurkkaan mököttämään. -Et voi tietää paljonko kello on! Sinulla ei ole kelloa! Rasti suuttui. -Rasti, minulla on aina kello. Tupalei nauroi. Tupalei nousi kuitenkin ylös. Muutkin nousivat, sillä eivät he olisi saaneet enää kuitenkaan unta. -Pitää taas löytää jostain ruokaa. Tupalei huokaisi. -Kuinka pitkä matka on joulupukin luo? Kun ei me vieläkään olla perillä! Rasti ihmetteli. -Ylös lohikäärmeet, ylös! Tilkku halusi pilviin asti. -Tilkku, sanoisitko niille että “Alas”?  Olemme pilvien yläpuolella, se on jo vähän liikaa. Piste selitti. -Sano itse! Tilkku kikatti. -Alas! Piste yritti. Lohikäärmeet menivät pilvien alapuolelle. Yhtäkkiä Tupalei alkoi kaivaa reppuaan. -Öö, Tupalei, mitä etsit? Pumpuli kysyi. -Joulukalenteria. Olen varma että pakkasin sen! Tupalei vastasi. -Onko se tämä? Tukki näytti joulukalenteria jonka löysi vierestään. -Ihanaa! Juuri se! Saamme avata kuusi luukkua! Tupalei riemastui. Luukuissa oli makeaa suklaata, tosin vähän jäätynyttä, mutta hyvää! Jokaiselle riitti yksi suklaapala. -Niin hyvää! Tilkku kehui. -Montako päivää on enää jouluun? Piste mietti. Kaikki alkoivat laskea. -18 päivää! Pumpuli huusi ensimmäisenä. He alkoivat pomppia ilosta, koska päiviä ei ollut enää montaa. -Laskeutukaa lohikäärmeet! Huusi Tilkku yllättäen. Maassa oli ihania jouluisia vaatteita. -Minä haluan nuo! Tilkku hyppäsi vaatteiden sekaan. Kaverukset alkoivat sovittaa eri vaatteita. Tilkku nappasi itselleen punaisen mekon. Tukki otti punaisen lämpimän villapaidan. Tupalei kun taas kietoi vihreä punaisen kaulahuivin kaulaansa. Pumpuli laittoi tonttulakin päähän. Piste pisti villasukat jalkaan. Rasti löysi ihanan jouluisen sisähaalarin. Kun kaikki olivat pukeneet he kipusivat takaisin lohikäärmeiden selkän. -Mistäköhän nuo vaatteet tuohon ilmestyivät? Rasti mietti. Lohikäärmeet nousivat yläilmoihin. -Tuolla on korillinen mustikoita! Tukki huomasi. Lohikäärmeet laskeutuivat taas maahan. Kaikki juoksivat korin luo. He alkoivat ahmia mustikoita. -Mikä onnen päivä! Pumpuli riemuitsi. -Kauanko teillä vielä kestää? Lohikäärmeet hekottivat. Kaverukset hyppäsivät syötyään TAAS lohikäärmeiden selkään. -Toivottavasti enää ei tule tuollaisia yllätyksiä. Lohikäärmeet hekottivat. Oli jo ilta, ja tiedätte kyllä mitä se tarkoittaa… Nukkumaan!