Me lapset olemme välillä kiukkuisia ja surullisia, olemme myös iloisia ja pirteitä kuin peipposet! Miksi ihmeessä tunteemme vaihtelevat niin usein? Kun sinä olet kiukkuinen tai vihainen, mitä teet? Olen itse ollut myös joskus kiukkuinen ja vihainen. Silloin minä muutun punaiseksi, ja olen ihan hiljaa. Minä en vastaa, enkä puhu mitään tuntiin tai pariin. Tai joskus minä vain raivoan ja huudan, itken sekä kierin lattialla. Olen ollut vihainen ihan turhaankin. Esimerkiksi silloin kun minua tultiin hakemaan kaverilta liian aikaisin. Silloin itkin ensin itkut, ja sitten olin ihan hiljaa. En puhunut kaupassa, autossa enkä kaverillani! Olin yli tunnin aivan hiljaa. Olin niin niin vihainen. Minua helpottaa kun saan vähän huutaa ja itkeä. Sitten joskus kun olen vihainen minä menen vessaan ja lukitsen oven. En päästä ketään sisälle. Tietenkin olen loppujen lopuksi pyytänyt anteeksi. Se onkin muuten tosi tärkeää! Anteeksi pyytäminen voi tuntua vaikealta. Mutta kun on pyytänyt anteeksi, olo helpottaa. No, entäs mitä teet kun olet surullinen? Minä itken ja saatan haluta jonkun syliin. Sylissä oleminen helpottaa minua kun olen surullinen. Mikä sinua helpottaa kun olet surullinen? Minua helpottaa myös jollekkin tunteista puhuminen. Aikuiselle tai sisarukselle on hyvä puhua tunteista, tunteista puhuminen on myös tärkeää. Hei! Haluatteko kuulla minun lempitunteen? Se on ilo! Kun olen iloinen hypin, ääntelen iloisesti, nauran ja saatan tanssahdella vähän. Iloisena onkin hauska olo. Mitä sinä teet kun olet tosi iloinen? Koskaan ei voi olla liian iloinen! Niin, meidän lasten tunteet vaihtelevat usein koska se kuuluu meidän elämään. On ihan normaalia jos joskus itkettää, suututtaa tai jos on tosi iloinen. Sen minä vaan sanon!